Aukkomaalaussessio

Winter is coming - tällä viikolla satoi ensimmäisen kerran ihan oikeaa lunta. Tarinoimme pimeästä. Minulla oli Veijo-cityrotta mukana ja hän kertoi ystävästään Paavo Pimeästä. Aihe kyllä kiinnosti! Mutta pian joku muisti kuinka mukava kevät onkaan, kun silloin on synttäritkin eikä ole pimeää enää. Ihanan valoisa asenne! Tarina tuntuu olevan tärkeä osa tavatessamme, sadut ja tarinat. Ehkä se on jokin arkaainen nuotiotarinoiden kaipuu meissä? (Ja sadutkin olivat alunperin aikuisten tarinoita kunnes muutama vuosisata sitten siirrettiin kirjallisuuden lastenkammariin.)
Olin ajatellut, että tekisimme maalauksia joista voisi koota leikkelemällä jonkinlaisen yhteisen installaation. Mutta maalatessa kävikin niin (niinkuin maalatessa usein käy...), että maalaukset alkoivatkin ehdottaa aivan muita mahdollisuuksia. Olin ihastunut silkkipaperin kuultaviin väreihin, mutta koska se on haurasta, maalauksiin tuli todella kauniita reikiä kun sivellin hankasi sen tosinaan rikki. tuli siis kauniita ja hauraita kurkistusaukkomaalauksia!
Niin kauniita, että laitetaan ne ensi viikolla näyttelykuntoon.

Värisarjakuvia?

Jäin miettimään sitä, kuinka kollektiivinen tapahtuma maalaaminen oli. Juteltiin pimeästä, valosta  ja syksyn tutuista väreistä ja sen jälkeen maalattiin. Jokainen halusi istua maalaamaan ystävänsä kanssa samaan pöytään. Samalla kun maalattiin, kaverit juttelivat jotain silloin tällöin, mutta kuitenkin jatkoivat koko ajan keskittyneesti omaa työtään. Hieno kohtaus elämästä!

Taidenatiivit

Olin päiväkodissa, jossa myös 2-3 vuotiaille on säännöllisesti maalaussessioita. Lapset riisuivat vaatteet ja kävivät maalaamaan tottuneesti. Jos lasten kanssa on joskus maalannut - vaikka kotona - tietää, että pienten kanssa joskus maalataan vartti ja kolme varttia siivotaan. Tässä päiväkodissa maalaussessiot työrupeamineen olivat yhteinen valinta ja siitä pidettiin kiinni. Monet lapsista olisivat maalanneet vaikka kuinka pitkään. Flow oli senlaatuista, että moni kollegani olisi sitä kadehtinut. Voi vain kuvitella millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia tämä pohjoinen maamme saisi jos lapset täällä olisivat taidenatiiveja diginatiiviuden lisäksi.

!

Toiselta planeetalta

Esitimme muille lapsille pienen performanssin avaruusväestä, jotka tulevat päiväkotiin vierailulle. Tarina meni seuraavanlaisesti: Planeetalta, jonka nimi oli Tsungala, tuli avaruustyttöjä ja -poikia vierailulle. He puhuivat tietenkin omaa kieltään, tsungalaa ja me taas suomea. Kyselimme tsungalalaisten vieraiden nimiä ja he kertoivat (painamalla äänteleviä leluja, löysin kirppikseltä sellaisia, joista saattoi irrottaa ääntelymekanismin). Lopuksi toivottiin avaruustansseja, joita veti porukan avaruusvauva (se rooli oli opella, koska Tsungalassa lapset syntyvät isoina ja pienenevät aikuistuessaan). 

Avaruustanssia hypittiin tämän tahdissa

http://www.youtube.com/watch?v=ppy-fgbPn2s&sns=em

...Ja pienimmätkin olivat alusta loppuun juonessa mukana:)

Käteinen ei kelpaa enää päiväkodissa

Tätä ihastelin tänään: en voinut ostaa värikästä välipalaa kolikoilla, tarvitsin kortin, tietenkin:)

Vieraita tähdistä tänään

Teimme avaruuspäähineet ja opettelimme vähän miten voisime esitellä itsemme avaruuden vieraille jos emme puhuisikaan samaa kieltä. Käytin hopeista ohutta kangasta kypärän simppelissä moduulissa (ommeltu putki, joka kootaan kumpparilla myssyksi ja käänetään ympäri, sitten leikataan kasvoille aukko). Kangas oli lameeta ja lapset ihastelivat sitä: se oli kangasta joka oli aivan kuin paperia.

Miten ennnakkoluulottomia kolmevuotiaat ovatkaan: askartelulaatikon sälästä kelpasi hyvin värikkäät höyhenet ja siinä missä irtosilmätkin koristeiksi avaruuskypärään. Ne todellakin olivat toiselta planeetalta!

Huomenna sitten esitämme pienen performanssin päiväkodin muille lapsille!

Olin päiväkodissa, jossa ryhmässä oli pienet juuri maahan saapuneet, kielitaidottomat sisarukset. Myöskään vanhempien kanssa ei ollut yhteistä kieltä. Kysyin Facebookin lastentarhanopettajien ryhmältä kokemuksia, miten olivat toimineet pienten kielitaidottomien lasten kanssa, miten ja millaiset asiat olivat tuntuneet onnistuneilta?

Pienempiä voi rauhoittaa äänite (esim. whatsapp), jossa äiti tai iskä sanoo omalla kielellä, ettei ole mitään hätää ja että äiti tai iskä tulee sinut hakemaan iltapäivällä.

Laulu ja tanssi 😊

Sylissä pitäminen luo turvallisuutta. Helpot lorut. Muistipeleillä olen opettanut sanoja.

Kuvat kuvat kuvat. Meillä se oli ainakin avain kaikkeen. Tehtiin lapselle omat kuvakirjat päivän tapahtumista. Myös googlekääntäjä toimi joskus :D sieltä sai soitettua sen vieraskielisen sanan jota tarvitsi kuten "puisto" "ulos" jne.

Kuvakortit apuna kaikessa mahdollisessa. Paljon nimeämistä! 👍

Myös vanhemmille ollaan käytetty kuvitettua "päiväkirjaa". Kunkin kuvan kohdalle voi näyttää vaikka peukulla, miten on lapsella onnistunut esim. onko nukkunut, syönyt, osallistunut toimintaan, leikkiin jne. Lapsi voi myös erilaisilla hymynaamakuvilla itse merkata, onko ollut kivaa, ei kivaa.. Ollaan vanhemmilta saatu hyvää palautetta tästä😊

Saatiinkohan me veoilta eri kielillä lappu mikä laminoitiin eteisen seinälle. Siinä oli päiväjärjestys kuvina ja teksti "lapsesi on tänään..." ja sai näyttää kuvia jumpasta, unista, syömisestä yms. Todella näppärä vanhempien kanssa. Eri toiminnot oli siihen myös kirjotettu eri kielillä

Hymy, syli, kuvat (päivän kulku, tilannekohtaiset kuvat jne.) ja tukiviittomat.

Pienempiä voi rauhoittaa äänite (esim. whatsapp), jossa äiti tai iskä sanoo omalla kielellä, ettei ole mitään hätää ja että äiti tai iskä tulee sinut hakemaan iltapäivällä.

Opettele muutama päivän kulkuun liittyvä lapselle tuttu sana.

Kuvitetut laulut, lauluja viittomilla ja kuvan käyttö arjessa. Käytä ilmeitä ja kehonkieltä puheen tukena, lapsi oppii kielen nopeasti silloin.

lokakuu-luuppi

 Päiväkoti, jossa olin, toivoi klassikkoa, jotain syyslehdistä, joita lapset pihallakin keräilee. Opettajat olivat myös prässänneet niitä. Päiväkoti on aivan lähellä metsää, sellaisiakin Helsingissä on!
Sovimme, että teemme installaation eteiseen. Tein kokeiluja materiaaleilla ja huomasin, että silkkipaperille vesiväreillä maalaamalla (muovin päällä)  tuli läpikuultavia lokakuisia värejä. Silkkipaperi haurastuu veden vaikutuksesta, niin että maalaukseen voi koskea vasta kun se on kuivunut. Kuivuessa siihen tulee "ryppyjä", jotka muistuttavat lehden suonistoa. kun maalaukset ovat kuvuneet, niistä voi leikata pyöreähköjä muotoja. (Aivan pyöreät ovat vähän tylsiä, mitä nuorempi leikkaaja, sitä veistoksellisempia muotoja:)
Prässättyjä lehtiä voidaan laminoida, jolloin niistä tulee kestävämpiä. Koska laminointikonetta ei ollut käytettävissä, käytin kontaktimuovia. Lehdetkin leikattiin muotoihin.

 Tässä kierros väripasianssia. Itse asiassa luonnossa oli jo paljon mustaa ja tummaakin tähän aikaan. Lasten vanhoja maalauksia voi (jos saa luvan!) käyttää mukana, niistä tulee hyvää jännitettä mukaan.

Kahdella langalla saa paremmin aseteltua lehdet paikoileen. Pujotukset voidaan viimeistellä  kuumaliimalla. Jotkut lehdistä, varsinkin painavammat laminoidut, valuvat helposti hississä alaspäin.

Tänään ilakoititiin liehukkeilla. Kiinnitin organzaa kumppareihin ja ne ranteisiin liehumaan ja joku pojista sanoikin kokeilun jälkeen: ihan kuin käsistä tulisi tulta! (punaista ja keltaista siis kehiin...). Selkään kiinnitettiin nauhoja ensin vanhoihin t-paitoihin ja muovipussi-slipovereihin mutta lopulta ihan vaan nipsuilla huppuun ja takin selkään. Lasten täytyi juosta, että liehut lähtisivät kunnolla lentoon ja tämä laittoi vauhtia lapsiin ja me muut kannustimme. Joitakin liehuja kiinnitettiin sählymailoihinkin, niitäkin saattoi liehuttaa. Mukana oli myös yksi pussiksi ommeltu pitkä "mato" tai "lohikäärme" ja se oli niin hauska, että seuraavassa paikassa taidan tehdä siitä lasten kanssa ihan oman lohikäärmejutun. Yksi lapsista ilmaisi päivän tunnelman näin: ihan kuin olisi kemut:)

Ruskaa rakennustyömaalta

Sain rakennustyömaalta suojaverkkoa materiaalikokeiluihin. Helsingin juhlaviikoilla eteläkorealainen Choi Jeong Hwan käytti suojaverkkoa suuren kalan pohjana https://vagabondblondie.com/…/the-night-of-the-arts-helsin…/ Verkkoa myydään myös sinisenä ja punaisena, mutta Suomessa en ole nähnyt käytössä muuta kuin oranssia.
Se on aika jäykkää, mutta isommat pystykorit vaativat tukea (Hwan oli pujottanut silmukoiden läpi tukia), esimerkiksi lisää niittauksia. Niiteillä saa helposti muotoja. Tavalliset sakset käyvät muoviin. Leikatut kohdat saattavat olla vähän teräviä. Etsin uusia muotoja, joilla saisi moduleita vaikka avaruusaluksiin. Kehittely on vielä kesken, mutta kyllä siitä jokin iso nivel-eläin saadaan!

Parkouria

Oletteko kokeilleet parkouria? eräänlaista kaupunkikiipeilyä (löytyy wikipediasta) Olin päiväkodissa, jossa oli lähiympäristöä hyödyntävää parkouria ja lapset oli aivan innoissaan. Minäkin innostuin! Vaikka ilman lapsia aikuinen nainen kömpimässä aitojen yli luultavasti herättää joko iloa tai epäilyksiä. Kotimatkalla katselin paikkoja aivan uusin silmin. Tuosta voisi mennä... ja tuosta saattaisin päästä yli. Voin kuvitella että vanhemmat saattavat napista, että kotimatkaan lasten kanssa on alkanut mennä aikaa. Mutta täytyy varmaan vain sanoa, että menkää hyvät hyssykät lasten perässä, tuleepahan illan liikunta hoidettua samalla!:)
Kuulin muuten tänään tutkimuksesta, jossa oli tutkittu lasten ja nuorten liikkumistottumuksia. Kävi ilmi että lajien lopettaminen oli aikaistunut (!), tytöt lopettavat jo usein kuuden-seitsemän ikäisinä, pojat vuotta paria myöhemmin (ehkä lajeista ja niiden vetäjistä on tullut kunnianhimoisempia?).

Muistaessani, joku kysyi Petri Eskelisen Halauskoneesta.

Tässä alkuperäinen Petrin päivitys ja siinä on asioita joita en muistanut. Petri on ollut yhteydessä Autismi liittoon, toivottavasi ymmärtävät hyvän päälle!
"Palaute.
Hyvin hyvin harvoin urallaan saa palautetta, joka pysättää siihen paikkaan ja saa ajattelemaan omat tekemisensä uudella tavalla. Nyt pysähdyin. Epävarmuuden mehukannu on kerrankin tyhjä ja tuntuu että, edessä on jotain todellista, jotain purtavaa.
Viime viikolla sain fantastisen sähköpostin autistisen asperger-lapsen isältä, joka oli oli vienyt poikansa katsomaan Oulun taidemuseon näyttelyä, jossa oli teokseni 'Halaamisen mekaniikkaa'. Teos toisintaa omien käsien liikkeen käänteisesti, jolloin ikään kuin halaat itseäsi.
Pojalle oli ollut aiemmin vaikeaa halaaminen vaikka hän pitääkin kosketuksesta. 'Halaamisen mekaniikkaa' poika oli kokeillut kymmeniä kertoja, opastanut muita katsojia ja palannut aina uudestaan halaamaan itseään. Isän kertoman mukaan tämän jälkeen poika oli myös kotiarjessa osannut kohdata toisen ihmisen läheisyyden helpommin ja erilaiset halaamistilanteet olivat helpottuneet. Poika oli ollut enemmän läsnä. Poika oli ikään kuin harjoitellut toisen ihmisen kohtaamista teoksellani.
Tämä oli yksi hienoin palaute mitä olen koskaan saanut. Tämän halusin jakaa. Kiitos."

Löysin tämän suloisesti kulahtaneen käsinuken joskus kirpparilta. Lapsille aloin kertoa tarinaa, kuinka tämä keiju oli pelästynyt ja paennut kotimetsästään ja kadottanut siipensä matkalla. Jotain pelottavaa oli tapahtunut, mutta en ollut oikein saanut selvää mikä se oli ajanut keijun pakoon... Kesken tarinan tajusin, että hups(!) alkaakohan tulla ehdotuksia isiksestä vaikka Sormusten herrahan minulla oli ollut mielessä. Onneksi kannatetuimmaksi ehdotukseksi nousi lohikäärme (jolta tulee suusta mustaa tulta). Keijua rakastettiin kovasti ja se sai uusia siipiä joka lähtöön: yhdet juhliin, jotkut kaupassa käyntiin jne Jostain syystä tämä sadun alku olisi helposti saanut jatkoa! Ihan randomit kirpparitavarat näyttävät innostavan tarinaan, ei ole niin outoa tavaraa ettei lapset saisi sitä sovitettua juoneen. Itse asiassa se oli hauskaa aikuisellekin. Hei, onko muilla vinkkejä millä saa lapset kehittämään tarinaa?😉

Koodausta ja köyhän-miehen-robottiikkaa

En osaa koodata, vaikka onhan tuo ollut pitkään top tenissä, mitä haluaisin oppia. Piirtäjärobotteja Turun kirjamessuilla! Ajattelin luovia koodaamisen ohi kotikonstein ja löytää kirpparilta mekaanisia leluja, joihin voisi kiinnittää kyniä. Tai kauko-ohjattava auto kynällä. Tai robottipölynimuriin sivellin:)

http://www.kasityokoulurobotti.fi/robotti-turun-kirjamessu…/

Paperinsiemenestä kasvatetut...

Metsiköissä oli pystyynkuivuneita koiranputkia ja ne saa sisällä hyvin pystyyn styroksiin, jota on melkein kaikissa kodinkonepakkauksissa. Ajattelin ensin, että tehtäisiin tosi värikkäitä kukkia, mutta en löytänyt uudessa paikassa väripapereita ja sitten tehtiin valkoisesta ja väriteltiin. Ja niistä tuli itse asiassa paljon runollisempia! Pojatkin tykkäsi tehdä. Ja tämä sujui myös kolmivuotiailta kun kukat oli melkein sitä kauniimpia mitä epäsymmetrisempiä. Ja helppo kiinnittää, naps, piikkiin. Valkoinen styroksi on vähän tylsän näköistä, mutta jos vetäisi jonkun tumman kankaan päälle? Käytetyt puhtaat sukkahousut?

Tilutei

Tilutei on tarkoitettu kaikille lasten kanssa työskenteleville, mutta myös lasten kanssa puuhasteleville, vaikkapa vanhemmille tai isovanhemmille. Taideprojekteja, joihin voi liittyä myös liikkumista, ja liikkumista johon sisältyy myös taideprojekteja. Tavoitteena on paikata suomalaista ilottelu- ja hullutteluvajetta: aikuiset lasten mukaan leikkimään ja improvisoimaan!