Aukkomaalaussessio

Winter is coming - tällä viikolla satoi ensimmäisen kerran ihan oikeaa lunta. Tarinoimme pimeästä. Minulla oli Veijo-cityrotta mukana ja hän kertoi ystävästään Paavo Pimeästä. Aihe kyllä kiinnosti! Mutta pian joku muisti kuinka mukava kevät onkaan, kun silloin on synttäritkin eikä ole pimeää enää. Ihanan valoisa asenne! Tarina tuntuu olevan tärkeä osa tavatessamme, sadut ja tarinat. Ehkä se on jokin arkaainen nuotiotarinoiden kaipuu meissä? (Ja sadutkin olivat alunperin aikuisten tarinoita kunnes muutama vuosisata sitten siirrettiin kirjallisuuden lastenkammariin.)
Olin ajatellut, että tekisimme maalauksia joista voisi koota leikkelemällä jonkinlaisen yhteisen installaation. Mutta maalatessa kävikin niin (niinkuin maalatessa usein käy...), että maalaukset alkoivatkin ehdottaa aivan muita mahdollisuuksia. Olin ihastunut silkkipaperin kuultaviin väreihin, mutta koska se on haurasta, maalauksiin tuli todella kauniita reikiä kun sivellin hankasi sen tosinaan rikki. tuli siis kauniita ja hauraita kurkistusaukkomaalauksia!
Niin kauniita, että laitetaan ne ensi viikolla näyttelykuntoon.

Värisarjakuvia?

Jäin miettimään sitä, kuinka kollektiivinen tapahtuma maalaaminen oli. Juteltiin pimeästä, valosta  ja syksyn tutuista väreistä ja sen jälkeen maalattiin. Jokainen halusi istua maalaamaan ystävänsä kanssa samaan pöytään. Samalla kun maalattiin, kaverit juttelivat jotain silloin tällöin, mutta kuitenkin jatkoivat koko ajan keskittyneesti omaa työtään. Hieno kohtaus elämästä!