Esitys

Esitimme tanssi - varjoteatteri - performanssin koko päiväkodille. Muusikoiksi löytyi Pariisin metrosta rumpuryhmä. Lapset rakastivat tanssia varjoina verhon takana, jopa ujoimmatkin uskaltautuivat vähän mukaan! Toimikohan kangas eräänlaisena naamioina, jonka takana esiintyminen on helpompaa? Lapset tanssivat yllättävän luontaisesti ja hienosti pelkällä puhtaalla rytmillä. Joku keksi vielä tuoda tanssiin trampoliinin mukaan. Minäkin pääsin osaksi esitystä lentokoneen kannattajana.
Djembe drummers https://youtu.be/RFjRJmGYrCg

Tuulensieppaajat

On olemassa unisieppareita, mutta mepä teimme tuulisieppareita. Kuten unisiepparit, näiden tuulisieppareidenkin tarkoituksena on (tämä on aikuisten taso tässä jutussa...) siepata pimeän marraskuun kaamosmöröt pois häiritsemästä meitä. Organzaa oli vielä jäljellä ja höyheniä oli jäänyt pääsiäisestä. Hampaat tehtiin foliostyroksista (auton ikkunat voi peittää sillä ettei jäädy yöllä). Yhden siepparin hampaat nuori tekijä halusi harvoiksi, koska siltä oli kuulemma lähdössä hampaita:). Tuulisiepparit pyydystävät tietenkin tuulia pihalta, mutta niiden erikoisherkkua ovat saippuakuplat. Näistä tuli paljon iloa!

Maalauksia iloksemme ulos sateeseen

Päiväkodilla oli laminointikone ja A3 kokoisia kalvoja. Kokeilin voisiko lasten maalauksia laittaa marraskuun sateiselle pihalle esille. Kyllä niitä voi. Tiiliseinässä ei kosteutta kestävä putkiteippi pitänyt, mutta muitakin pintoja löytyi. Voisi tietenkin laittaa narulle pihan poikkikin. Ja talvivaloja mukaan valaisemaan.

Varjoteatteri

Teemme varjotanssiesitystä ja lavastusproduktio on tässä käynnissä. 

Käytetylle pöytäliinalle asennetaan uudet viidakkokuviot  tarramuovimosaiikista. Tekijät kehittävät vielä aivan oman sivutarinan toukkasuvusta, joka on muuttanut asumaan lehdille. Huomenna sovitellaan varjokuviot ja koreografiat ja tänään tuli jo tekijöiltä siihen hyvät ideat. Tarina menee jotakuinkin seuraavanlaisesti. Meidän varjot ovat pihalla hävinneet. Missähän ne mahtavat luurata? Ne löytyvät tanssimassa viidakkomaisessa puutarhassa jossain etelässä. Borneossa?

Sataa, mutta mitä siitä

En minä. Mutta se mikä mielelläni olisin. Dynaamiset kädet, hyvä meno. Sataa, mutta mitä siitä. Sade ja minähän olemme kaikki yhtä ja samaa universumia vain. Nelivuotiaan luonnoslehtiöstä, oma kuva marraskuun aamuna.

Että pieni musta eläin näkyisi

Lumi suli ja pimiä tuli taas pihoille ja kaduille. Teimme kolmevuotiaiden kanssa simppelit mustat eläimet ja kokeilimme pimeässä taskulampun kanssa kuinka vaikeaa oli erottaa tummaa hahmoa jos sillä ei ollut mitään heijastinhörpeleleitä valaisemassa.
Ensin siis tehtiin eläimiä ja sitten niille hienot ja valaisevat heijastimet. Kolmevuotiaille täytyy olla ensivalmistelut vähän pidemmälle viritetyt kun leikkaaminenkin voi olla aika hakusessa. (Minulla sattui olemaan mustaa liimakangasta ja ompelin etukäteen siitä putkea, johon laitoin dacronvanua ja piipunrasseja rungoksi ja käpäliksi ja lopuksi lapset tekivät kuminauhoilla muotoja ja mieleisensä eläimen.) Liimaamisen onni ja oman eläinhahmon koristeluideoiden toteuttaminen pitävät keskittyneessä innostuksen tilassa pitkään! Ja näistäkin prototyypeistä sukeutui aikamoinen fauna: oli liskoja, koiria ja jopa hevonenkin.
Nyt ne saavat kukoistaa pihan varaston talvi-illan-ikkunassa.

Ah aamujoogaa

Pääsin mukaan päiväkodin hauskaan aamujoogaan. Ei ihan helppoja! Kummisetä ja ukkikin innostuivat kokeilemaan kotona.

Teatteriryhmä

Viikolla tuli lisää henkilöitä joulutarinan kaupunkiin. Hämmästelin, miten jokainen lapsi tekee kyllä aivan oman näköisensä persoonan tarinaan, vaikka kaikilla värikylläinen tiara tuntui olevan syksyn "must". Uusia omia vahvuuksia oli taikasauva, jolla voi suihkuttaa vettä (jos tulee lohikäärmeitä vastaan) ja runollisempi pilvi-tyttö - mutta jonka pilvestä voi tulla myös salama. Yllättävä hahmo oli muumihenkinen valkoinen tiikeri ilman erikoisia voimia. 

Joulukuinen tarina

 Joulukuun tarinaan saatiin miespuolinenkin sankari. On aika vaikea myydä kuusivuotiaille pojille teatteriproduktiota kesken Pokemon-leikkien. Onneksi sain yhden heistä innostumaan ja tämä olikin taitava hahmon ja juonen kehittelijä! Hän oli sitä mieltä, että sopiva uhka olisi tulta hönkivä lohikäärme, joka olisi tullut kaupunkiin ja ottanut sen haltuunsa. Sen voittamiseksi hän arveli tarvittavan taikasauvojen lisäksi myös aseita, esimerkiksi jousipyssy ja hopeanuolia. Mutta kuunnelkaapas tätä: "Ajattelin ensin, että teen noita hopeanuolia lisää, mutta tiedätkö mikä voisi olla parempi keino? Tällainen taikaputki. Sieltä tulisi ideoita jos lohikäärme on saamassa sinut kiinni. Ne tulisivat putkesta neliön muotoisina, etkä voisi tietää millainen hyvä idea neliöstä paljastuu." Tyttö-sankarien taikasauvojen voimia hän olisi muuttanut lyhytkestoisemmiksi. "Nukutus pitää olla vaan hetken, niin että ehtii karkuun. Eihän lohikäärme voi kuolla heti alussa! Ja eläimeksi muuttamisessa täytyy miettiä, ettei taio lohikäärmettä sellaiseksi eläimeksi, joka voi seurata sinua kun pakenet, esimerkiksi jänikseksi.... Tiedätkö, tämä on niin kivaa, etten haluaisi, että tämä koskaan loppuisi!" Vieläkö on joku, jolta puuttuu uskoa siihen, että tämä nuoriso tulee pärjäämään tulevaisuuden haasteissa?

 Lepohetken jälkeinen rento hetki sopii kiireettömään, ideoivaan toimintaan.Ympärillä käy monenlaista kysyjää ja mukaan haluavaa. Heiltä sataa tarinaan lisää käänteitä ja hahmoehdotuksia. Vielä ulkona tulee muuan kaksikko kysymään pääsisivätkö hekin pliis mukaan? 

Teatterilaiset

Maailmaan syntyi uusia henkilöitä päiväkodin pöydällä ja draamaa niille kehiteltiin nukkia tehdessä. Esiintyjien täytyy tietty olla kiinnostavia ja panostimme tekijöiden ideoista vahvoihin tyttöihin (viisivuotiaat poistivat taas minulta ennakkoluulon: kimalleliimaa voi käyttää myös kiinnostavasti...) Jotta syntyy kiinnostavaa teatteria, täytyy tietenkin ilmassa olla vaarankin tuntua. Kehitteillä on jonkinlainen tyttöjä haastava "pelotus", mutta sitä vasta hahmoteltiin. Tytöillä on nimet ja jokaisen taikasauvalla omanlainen voimansa. Yksi nukuttaa, yksi voi muuttaa eläimeksi, yksi pienentää. Lavastus pihan varaston ikkunassa toimii jo kiinnostuksen herättäjänä tulevalle yleisölle. Mörköroolit ovat siis vielä kehitteillä, samoin muut draaman sankarit. Tästä voisi tulla joulukalenterisatu(!)

Jatkuu seuraavassa jaksossa.

Operaatio lyhty

Ulkona sataa lunta, niin ettei siellä ole tekemisen puutetta todellakaan! Teimme tänään kolmevuotiaiden kanssa lyhdyt - vähän isänpäivän aamukahvipöytää koristamaan, vähän myös ihan lasten ja meidän kaikkien iloksi. Ja vähän senkin takia, että lyhty pimeässä on talvien klassikko (joku lapsista ihanasti kysyi, miksi teimme lyhtyjä?)
Minulla on rakennustyömaalta saatua suoja-aitaa ja päiväkodissa oli läpikuultavia kankaita, tylliä ja organzaa. Pohjana oli kontaktimuovia, kaiken saa kasaan nitojalla ja liimalla. Led-kynttilä ja tylliä sisään, ulkopuolella ohutta kangasta, jolloin sävyjä tulee päällekkäin. Ja kimalleliimaa, sille on nyt kovasti kysyntää.

Heijastimesta katsottuna

Päiväkodin materiaalivarastossa oli myös paljon itseliimautuvia peilimuovi-laattoja. Näillähän arkiset tilanteet saavat aivan uuden, kiinnostavan elämän! Työpisteen luova kaaos nähtynä uudella tulokulmalla.

Sinä päivänä kun luovan toiminnan jälkeinen luova kaaos = sekamelska väsyttää, voi asian nähdä näinkin: Kaaosteorian (yhdistää matematiikkaa ja fysiikkaaa) mukaan 

 "todellisuus tulee ymmärtää dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ennustamattomaksi. Systeemin kaoottisuudelle on ominaista, että systeemin lopputulosta ei voida ennustaa systeemin alkutilasta". (Wikipedia)

Poniratsastusta

Kuulin, että lapset olivat toivoneet keppiheppoja. Päiväkodissa sattui olemaan voimallisen värisiä tyllejä materiaalivarastossa. Tekijät olivat kolmivuotiaita ja heillä oli kiitettävän selkeä visio miltä halusivat poninsa näyttävän. Näiden heppojen kantaisä taitaa olla Lilla-gubben.
Koska oli ihana talvinen sää, ponit laskivat myös mäkeä siinä missä muutkin pihalla olijat.

Katseltavaa

Maalaamistapahtuma itsessään on tärkeä, ei siis tulos, mutta tällä kertaa hieno oli tuloskin!

Joku lapsista oli ensin vähän hämillään värivalikoiman kanssa, mutta yhden värin taktiikalla pääsi vauhtiin ja paperit täyttyivät tasapuolisesti kukilla ja hirviöillä.

Päiväkodin vesivärit olivat kuluneet eli täällä on ennenkin maalattu!

                                           Älä koskaan aliarvioi kolmevuotiaita:)