perjantai 11. marraskuuta 2016

Joulukuinen tarina


 Joulukuun tarinaan saatiin miespuolinenkin sankari. On aika vaikea myydä kuusivuotiaille pojille teatteriproduktiota kesken Pokemon-leikkien. Onneksi sain yhden heistä innostumaan ja tämä olikin taitava hahmon ja juonen kehittelijä! Hän oli sitä mieltä, että sopiva uhka olisi tulta hönkivä lohikäärme, joka olisi tullut kaupunkiin ja ottanut sen haltuunsa. Sen voittamiseksi hän arveli tarvittavan taikasauvojen lisäksi myös aseita, esimerkiksi jousipyssy ja hopeanuolia. Mutta kuunnelkaapas tätä: "Ajattelin ensin, että teen noita hopeanuolia lisää, mutta tiedätkö mikä voisi olla parempi keino? Tällainen taikaputki. Sieltä tulisi ideoita jos lohikäärme on saamassa sinut kiinni. Ne tulisivat putkesta neliön muotoisina, etkä voisi tietää millainen hyvä idea neliöstä paljastuu." Tyttö-sankarien taikasauvojen voimia hän olisi muuttanut lyhytkestoisemmiksi. "Nukutus pitää olla vaan hetken, niin että ehtii karkuun. Eihän lohikäärme voi kuolla heti alussa! Ja eläimeksi muuttamisessa täytyy miettiä, ettei taio lohikäärmettä sellaiseksi eläimeksi, joka voi seurata sinua kun pakenet, esimerkiksi jänikseksi.... Tiedätkö, tämä on niin kivaa, etten haluaisi, että tämä koskaan loppuisi!" Vieläkö on joku, jolta puuttuu uskoa siihen, että tämä nuoriso tulee pärjäämään tulevaisuuden haasteissa?
 Lepohetken jälkeinen rento hetki sopii kiireettömään, ideoivaan toimintaan.Ympärillä käy monenlaista kysyjää ja mukaan haluavaa. Heiltä sataa tarinaan lisää käänteitä ja hahmoehdotuksia. Vielä ulkona tulee muuan kaksikko kysymään pääsisivätkö hekin pliis mukaan? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti